Luottamus

Kerran särkynyt, vaikeasti korjattavissa. Aivan niin kuin sydänkin. Onko luottamuksen koti sydän?


Luottamusta on monenlaista: sanatonta, sanallisia lupauksia, tekoja, joissa tarvitaan luottamusta, avutonta luottamista, rajat ylittävää luottamista ja mitä vielä, vaikka mitä varmaankin.


Sanaton luottamus huokuu ihmisestä  ulos kuin hengitys. Joskus vastaan tulee ihminen, josta heti tiedät, että hän on luottamuksesi arvoinen. Osasta ihmisistä paistaa epäluottamus. Epäluottamus, joka tuhoaa mahdollisen aikeen ystävystyä. 
Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnut, on ihmisellä tarve tulla kuulluksi. Ilman luottamusta sitä ei halua tehdä. On paljon kipeitä asioita, joita ei toiselle halua paljastaa, vaikka kuinka haluaisikin. Silloinkin puhutaan luottamuksesta. Siitä, että toinen ihminen on niin tärkeä, että hänelle uskaltaa paljastaa oman rikkinäisen itsensä ilman pelkoa. Ilman pelkoa siitä, että rikkoo itsensä tulemalla naurun alaiseksi. Eikä välttämättä ole kyse edes siitä, että uskaltaa, vaan siitä, että haluaa antaa toiselle ne rikkinäisetkin palat itsestään. Ehkä siksi, että ne saisi korjattua. Ehkä siksi, että yhdessä niiden palasten kantaminen voi olla helpompaa. Ehkä siksi, että ne rikkinäisetkin palat ovat osa itseä, osa sitä loistavaa kokonaisuutta, joka tekee ihmisestä oman itsen. Oman ainutlaatuisen ja tärkeän, oman  tarpeeksi hyvän itsen. 


Luottamuksen rikkominen on yksi pahimpia virheitä, joita ihminen itselleen tekee. Kyllä, itselleenkin. Ensinnäkin on saanut toisen ihmisen tuntemaan itsensä epäkunnioitetuksi, ei-tärkeäksi ja aiheuttanut suunnattoman pahan mielen.
Mutta etenkin itselleen luottamuksen rikkoja tekee virheen. Kerran lupauksen rikottuaan, häneen on vaikea luottaa. Ja sen luottamuken rakentaminen onkin iso urakka. Mielestäni luottamuksen rikkojaan on äärettömän vaikeaa saada vilpitöntä suhdetta, koska heti ajatuket alkavat myllertää jos ja kun jotain "hiemankin epäilyttävää" tapahtuu. On kamalaa, että näin pitää ajatella!! Sinisilmäisesti en enää uskalla luottaa keneenkään, vaan luottamus vaatii työtä. 


Luottamukseni rakentaminen vaatii työtä jo vähän liikaakin. Haluaisin uskaltaa ja voida luottaa helpommin, mutta se on vaikeaa. Kerran, toisen ja kolmannenkin, .. no monta kertaa niitä on....  kun on tullut petetyksi minkä tahansa asian takia, kenen tahansa taholta, kärsii tämä hetki ja tulevaisuuteni menneestä. Haluaisin jo päästää irti. Päästää irti kahleesta jolloin luottamus olisi helpompaa. Uuteen ihmiseen luottaminen voi tuntua aluksi helpolta, mutta itten vetäydynkin taakse päin peläten, että mitäs jos.... 


Mutta mitäs jos uskallankin heittäytyä luottavaksi? Mitä siinä menetän, jos luottamus onkin täydellistä?
En mitään, päin vastoin. Jossain kaukana kuitenkin joku pieni piru sanoo, että elä riko itseäsi enää. Mutta jos ei ole tarkoituskaan rikkoa, vaan saada itsensä ehjäksi jälleen? Lähes kaiken olen menneiyydestä irti päästänyt, miksei iis tämäkin asia onnistuisi?  Koska minuun voi luottaa, voin minäkin luottaa muihin? Eikö?


Luottamuksen koti on sydämessä. Sydämessä on monta huonetta. Sinne mahtuu asumaan enemmän asioita, kuin ihminen ikinä voisi kuvitella. 
Luottamus
Rakkaus

Suru

Viha

Onni
Rauha
Ilo
Autuus


Ja moni muukin on saanut kodin sydämestä.


Sydämellistä toukokuun päivää, pääskyjä ei vain vieläkään näy.....