Roolileikki

Elämä on roolileikkiä:

Olla lapsi; suloinen, kiukutteleva, sydämiä särkevä pienokainen.

Olla teini: Kapinoiva, koko maailmaa harteillaan kantava, muutoksia ja "vikoja" täynnä oleva täydellisen ihanakamala teini.

Olla nuori: paikkaansa etsivä, siipiään kokeileva lähes aikuinen,opiskelija, tulevaisuuden aikuinen.

Olla aikuinen: Vastuunsa kantava? Rakentava aikuinen, tyttöystävä(poikaystävä), vaimo(mies), äiti(isä), kasvattaja, ystävä, opettaja, ohjaaja, työtön, työläinen, uraa rakentava, ... tulevaisuuden vanhus.

Olla eläkeläinen: pitkän uran tehnyt tai sairas-,työkyvyttömyyseläkeläinen

Olla vanhus: Sukupolvien elävä muistokirja.

Oli mikä oli, kaikille rooleille on yhteistä paikan etsiminen, roolin istuttaminen arkeen, kuin kiven sormukseen. Onko se mahdollista?Onko mahdollista olla yhtäaikaa riittävä rooli kaikkiin tilanteisiin ja olla tytyväinen ?

Esimerkiksi: Äiti, vaimo, rakastaja, siivooja, työssä käyvä vapaa-ajasta nauttiva, riippumaton, tasapainoinen, onnellinen...Ehkä se on mahdollista, mutta paljon se vaatii työtä. Henkistä pääomaa, itsensä kehittämistä. Ja ennen kaikkea rentoa otetta kaikkeen.

Kaikille rooleille on yhteistä myös kosketuksen kapiuu. Ihmine tarvitsee kosketusta. Ilman kosketusta ihminen sairastuu.

Kosketus on minulle tärkeä asia. Niin tärkeä, että taidanpa omistaa sille tulevaisuudessa oman lukunsa.

Enkeleitä ja pikkupiruja

Arkkienkeli Rafael, lentäisitkö äitini luokse ja auttaisit parantavalla smaragdin vihreällä valollasi kestämään kipuja?

Enkeleitä on matkalla koko ajan ja kaikkialla. Toiset näkevät heitä kaikkialla, toiset vaistoavat. Jotkut eivät uskalla tunnustaa nähneensä, jotkut eivät usko. Yhtä kaikille on se, että kaikesta huolimatta enkeli on heidän vierellään. Kyllä, juuri nytkin vieressäsi on enkeli, ainakin yksi, montakin. Joillekin jo pelkkä tieto enkelin länäolosta saa rauhoittavan tunteen leviämään läpi kropan. Mutta jotkut haluavat silti taistella vastaan. "Ei enkeleitä ole, ei vieressäni ole sellaista. En voi nähdä näkymätöntä, tuntea olematonta." Siitäkin huolimatta enkeli on siinä vierellä. 

Olen tehnyt jonkin verran työtä oppiakseni enkeleistä jotain. Siltikään en tiedä paljon mitään. Tiedän kuitenkin sen, että olen heiltä apua saanut. Olen saanut apua niin henkisissä kuin fyysisissäkin vaivoissa, tukea ratkaisujen hetkellä, ja joskus enkeli on heittänyt tielleni esteen, koska suunta on ollut väärä. En ole varma olenko nähnyt enkeliä koskaan. Mahdollisesti, mutta vannomaan en voi mennä. Vaikka en heitä läheskään aina näe, voin tuntea ihanan rauhoittavan voiman joka on läsnä. 

Kiireisessä elämässä helposti unohtaa pysähtyä. Tänään päätin pysähtyä koulumatkalla linja-autossa. Suljin silmäni ja pyysin enkeleiltä siunausta päivään. Pari minuuttia, niin oloni oli taas rauhallinen ja onnellinen. Se onnellisuus ei ole tavallista onnellisuutta, se on jotain suurempaa. Niin suurta, että haluan jakaa sen  muiden kanssa. Onneksi minulla on rakkaita läheisiä, joiden kanssa se on mahdollista. Enkeleiden ja muiden henkisten harjoitusten avulla olen löytänyt itseäni. Matka on vielä aivan alussa, mutta ilman näitä asioita minua ei ehkä enää tässä olisi. Universaali Rakkaus ja rakkaudellinen energia ovat pelastaneet minut tuholta. Pyyteetön rakkaus on antanut voimaa elää. Se on antanut myös voimaa jakaa rakkautta muillekin! 

www.rakkaudentahti.net kertoo paljon ihania asioita enkeleistä ja mahdollisuuksista heidän kanssaan. Sitä kautta minäkin opiskelen ja opettelen elämään enkeleiden keskellä. Sillä eroon heistä ei pääse, enkä tahtoisikaan. 

Avaa sinäkin sydämesi ja pyydä enkeliä antamaan puhdistavan valonsa tehdä sinut onnelliseksi.

Matkalla

Klo 8.15
Istun Linja-autossa matkalla kouluun. Bussi täyttyy. Se tyhjenee vain täyttyäkseen uudelleen. Ehdinkö ajoissa? En taida, niin on monta muutakin matkustajaa.  Matkustajia matkalla töihin ja osa kouluun. Osa ehkä jo töistä kotiin. Osa jäänyt matkalleen ja palaa tai lähtee. Mistä sitä tietää ovatko kaikki matkalla minnekään?


Viime viikolla tapasin linja-autossa miehen, joka halusi puhua. Hän oli autossa vain tullakseen kuulluksi ja minä hölmö yritin olla kuuntelematta. Tyhmä. Avasin korvat ja kuuntelin. Toin hetken ajan miehelle tunteen  -jokaiselle meille tärkeän- tulla kuulluksi. Bussi saapuu päätepysäkille, jään pois. Mies jatkaa matkaansa samassa linja-autossa toiseen suuntaan vain siksi,  että saisi kertoa samat asiat jollekin toiselle: Vaimon kuolema 4 vuotta sitten ja Salesmanin burnout. Tuhlaajatytär, joka tuhlasi 30 000 perintönsä vajaassa vuodessa ja jätti lukion kesken lähteäkseen hoitamaan muiden lapsia Barcelonaan. Toive tehdä vapaaehtoistyötä, talo, mökki, auto... kaikki on, mutta kaikki puuttuu.  On vain kuori, joka kuljettaa sisälmyksiä paikasta toiseen kertoen tarinaansa vetovieraille, jos vaikka joku kuuntelisi. Edes hetken, pienen pienen hetken.


Montako teitä on samanlaisia?
Busseja on monia, niissä ihmisiä ja lämmin. Ehkä joku joskus kuuntelee. Saattaapa sanoa lohdun saan takaisin.


Ja ehdikö minä ajoissa? En. Koska niin paljon on kuunneltavaa.

Tervetuloa Tähtisumun tähtisumutehtaaseen

Ystäville. Naapureille. Ohikulkijoille ja muukalaisille.
Korkeille, matalille. Kippuroille ja suorille. 
Ohuille ja leveille. Nauraville ja itkeville. 
Eläville ja kuolleille. Maailmaa matkaaville olennoille.


Tämä blogi on teille kaikille. Täällä nauretaan ja itketään, mutta ennen kaikkea ihmetellään. Esitetään kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastauksia. Kerrotaan elämästä maapallolla. Aivan tavallisesta arjesta.
Joskus enkelin siipien hipaisuista, kivien ja kristallien loisteesta. Universumista.


Tämä blogi on täynnä universaalia rakkautta. 
Tervetuloa, toivottavasti viihdytte!