Elämä on roolileikkiä:
Olla lapsi; suloinen, kiukutteleva, sydämiä särkevä pienokainen.
Olla teini: Kapinoiva, koko maailmaa harteillaan kantava, muutoksia ja "vikoja" täynnä oleva täydellisen ihanakamala teini.
Olla nuori: paikkaansa etsivä, siipiään kokeileva lähes aikuinen,opiskelija, tulevaisuuden aikuinen.
Olla aikuinen: Vastuunsa kantava? Rakentava aikuinen, tyttöystävä(poikaystävä), vaimo(mies), äiti(isä), kasvattaja, ystävä, opettaja, ohjaaja, työtön, työläinen, uraa rakentava, ... tulevaisuuden vanhus.
Olla eläkeläinen: pitkän uran tehnyt tai sairas-,työkyvyttömyyseläkeläinen
Olla vanhus: Sukupolvien elävä muistokirja.
Oli mikä oli, kaikille rooleille on yhteistä paikan etsiminen, roolin istuttaminen arkeen, kuin kiven sormukseen. Onko se mahdollista?Onko mahdollista olla yhtäaikaa riittävä rooli kaikkiin tilanteisiin ja olla tytyväinen ?
Esimerkiksi: Äiti, vaimo, rakastaja, siivooja, työssä käyvä vapaa-ajasta nauttiva, riippumaton, tasapainoinen, onnellinen...Ehkä se on mahdollista, mutta paljon se vaatii työtä. Henkistä pääomaa, itsensä kehittämistä. Ja ennen kaikkea rentoa otetta kaikkeen.
Kaikille rooleille on yhteistä myös kosketuksen kapiuu. Ihmine tarvitsee kosketusta. Ilman kosketusta ihminen sairastuu.
Kosketus on minulle tärkeä asia. Niin tärkeä, että taidanpa omistaa sille tulevaisuudessa oman lukunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatukset? Jaa ne meille muillekin !