Matkalla

Klo 8.15
Istun Linja-autossa matkalla kouluun. Bussi täyttyy. Se tyhjenee vain täyttyäkseen uudelleen. Ehdinkö ajoissa? En taida, niin on monta muutakin matkustajaa.  Matkustajia matkalla töihin ja osa kouluun. Osa ehkä jo töistä kotiin. Osa jäänyt matkalleen ja palaa tai lähtee. Mistä sitä tietää ovatko kaikki matkalla minnekään?


Viime viikolla tapasin linja-autossa miehen, joka halusi puhua. Hän oli autossa vain tullakseen kuulluksi ja minä hölmö yritin olla kuuntelematta. Tyhmä. Avasin korvat ja kuuntelin. Toin hetken ajan miehelle tunteen  -jokaiselle meille tärkeän- tulla kuulluksi. Bussi saapuu päätepysäkille, jään pois. Mies jatkaa matkaansa samassa linja-autossa toiseen suuntaan vain siksi,  että saisi kertoa samat asiat jollekin toiselle: Vaimon kuolema 4 vuotta sitten ja Salesmanin burnout. Tuhlaajatytär, joka tuhlasi 30 000 perintönsä vajaassa vuodessa ja jätti lukion kesken lähteäkseen hoitamaan muiden lapsia Barcelonaan. Toive tehdä vapaaehtoistyötä, talo, mökki, auto... kaikki on, mutta kaikki puuttuu.  On vain kuori, joka kuljettaa sisälmyksiä paikasta toiseen kertoen tarinaansa vetovieraille, jos vaikka joku kuuntelisi. Edes hetken, pienen pienen hetken.


Montako teitä on samanlaisia?
Busseja on monia, niissä ihmisiä ja lämmin. Ehkä joku joskus kuuntelee. Saattaapa sanoa lohdun saan takaisin.


Ja ehdikö minä ajoissa? En. Koska niin paljon on kuunneltavaa.